Den drömda armén - teos historian hämärästä

Olen laatimassa historiaa käsittelevää tietokirjaa, ja penkoessani aineistoa Kansallisarkistosta löysin erään illanvieton ohjelman, jonka toki valokuvasin. Ohjelmassa oli mainittuna useita musiikkiteoksia, ja työskennellessäni kirjan käsikirjoituksen ja aineiston parissa kuuntelin Spotifysta tai YouTubesta ohjelmassa mainittuja teoksia. Tapanani on kuunnella sen aikakauden musiikkia, mikä milloinkin on työn alla. Yhtä ohjelmassa mainittua teosta ei löytynyt, vaikka kuinka etsin. Tämä herätti mielenkiintoni, ja kyselin hieman aiheesta. Keväällä 2021 sain tiedon, että kyseistä Bengt Carlsonin (1890-1953) sävellystä ei ollut kustannettu eikä siitä ollut julkaistu painettuja nuotteja.

Toukokuussa 2021 kävin Kansalliskirjaston erikoislukusalissa valokuvaamassa teoksesta jäljellä olevan aineiston: käsinkirjoitetut partituurin, kuoronuotit ja stemmat. Aina silloin tällöin tallensin nuotteja tietokoneelle MuseScore -ohjelmaan, kuitenkin siten, että viimeiset stemmat tallensin 2024 - 2025 vuoden vaihteessa. Teoksen osat kuulostivat pelkästään joidenkin puhaltimien stemmojen ollessa valmiit sen verran hyviltä, että se kannusti jatkamaan. Kokonaisuudessaan työtä teoksen syöttämisessä tietokoneelle on ollut satoja tunteja.

Tietokirjani käsittelee 1900 –luvun alkupuoliskon tapahtumia, ja näin ollen olen lukenut kirjallisuutta ja muuta aineistoa itsenäistymisemme alkuajoilta. 

1900 -luvun alku oli osoittanut Venäjän uhkaavan Suomen autonomiaa, ja ainoa mikä pelastaisi Suomen kansan, olisi Venäjän tappio vuonna 1914 alkaneessa maailmansodassa. Muutamat vanhemmat poliitikot muodostivat yli puoluerajojen toimineen organisaation valtiollisen toiminnan johtamiseksi. Organisaatiota kutsuttiin keskuskomiteaksi (Centralkommittén eli CK). Itsenäisyysliikkeen varsinaiseksi johtoelimeksi muodostui Aktiivinen komitea (AK). Vuoden 1915 alussa suomalaiset [Venäjän armeijan] entiset upseerit perustivat Sotilaskomitean (MK) vapaustaistelun sotilaallisia valmisteluita silmälläpitäen.  Kaikki nämä komiteat luonnollisesti toimivat salassa Ohranalta (Venäjän salainen poliisi) ja venäläisiltä santarmeilta.

Sotilaskomiteassa oli mm. ratsumestari Mauritz Gripenberg, ja Keskuskomiteassa Alexis Gripenberg.

Bertel Gripenberg (1878-1947) kirjoitti vuonna 1918 runokirjan nimeltä Under fanan, mikä sisälsi runon "Den drömda armén". Vuosi oli kuohuva, kuten monet vuodet sitä ennen. Jääkäreiden pääjoukko palasi Suomeen, Vaasaan. Venäläisiä varuskuntia riisuttiin aseista. Punaiset ja valkoiset kävivät sotaa. Saksalainen Itämeren divisoona, noin 10 000 sotilasta, nousi maihin Hangossa huhtikuussa ja vapautti mm. Helsingin ”punaisesta hirmuvallasta”. Suomalaisia nuorukaisia oli myös ns. Vienan retkillä itärajan takana. Itärajalla oli muutoinkin rauhatonta. Saksalaiset olivat järjestäneet erilaisia sotilaskouluja, esim. Kampfschule Tölö Helsingissä, Kampfschule Fredrikshamn ja Fahnenjunkerschule Haminassa. Näitä ennen oli ollut Vimpelin sotakoulu ja Vöyrin sotakoulu, jotka järjestettiin enemmän tai vähemmän ”omin voimin”. Saksalaiset joukot lähtivät joulukuussa takaisin Saksaan, ja jättivät jälkeensä melkoisen tyhjiön.

Bertel Gripenberg on ollut Keskuskomitean ja Sotilaskomitean jäsenten sukulainen, ja hän on ymmärtänyt vaikean tilanteen: Suomi tarvitsisi kiireesti omaa armeijaa. Joka maassa on armeija, oma taikka vieras. Vieressä oli vallankumouksen kourissa oleva suurvalta, joka sopivan tilaisuuden tullen poimisi Suomen takaisin huomaansa, kun vain saisi rivinsä järjestykseen. Tältä pohjalta voi ymmärtää Gripenbergin runon haaveen: kaukainen nuoruuden haave, josta tuskin oli uskaltanut nähdä unta, Suomen oma armeija.

Suomi onnistui käyttämään lyhyen aikaikkunan ja hankki itsenäisyyden. Bengt Carlson sävelsi vuonna 1920-1922 (tarkkaa vuotta on hankala tietää) Gripenbergin runon orkesterille ja mieskuorolle. Teosta esitettiin 1920 -1940 luvuilla erilaisissa juhlatilaisuuksissa. Lisäksi Gripenbergin runoa lausuttiin juhlatilaisuuksissa ilman musiikkia. Juhlakkain tilaisuus, jossa teos on esitetty lienee Mannerheimin 70 –vuotisjuhla 4.6. 1937. Teos on myös mitä ilmeisemmin radioitu vuonna 1941 Tanskassa. 

Dosentti Mikko Uolan kirjan Suomi sitoutuu hajottamaan… (Suomen historiallinen seura 1999) takakannessa lukee:

"Suomelle syyskuussa 1944 Moskovassa sanellun välirauhansopimuksen 21. artiklan mukaan Suomen tuli hajottaa ”fascistiset eli hitleriläismieliset” järjestöt ja olla sallimatta neuvostovastaista propagandaa.

Tämän artiklan perusteella Suomen hallitus lakkautti syys - lokakuussa 1944 lukuisia järjestöjä. Hallituksen toimet eivät riittäneet valvontakomissiolle, joka edellytti mm. suojeluskuntien ja Lotta Svärdin lakkauttamista osana ideologisiin tavoitteisiin tähdänneitä sodanjälkeisiä järjestelyitä. Suomen omalle äärivasemmistolle 21. artikla puolestaan tarjosi aseen maan sisäpoliittisessa taistelussa."

Den drömda armén jäi mitä ilmeisimmin valvontakomission ja poliittisen taistelun vuoksi historian hämärään. Sotakorvausten maksu, joka päättyi vuonna 1952, vaaran vuodet, kylmä sota, YYA -sopimus ja suomettuminen eivät myöskään olleet suopeita juhlakkaalle teokselle, ilmeisesti huomio kiinnittyi sen ajan laulajilla ja muusikoilla muihin asioihin. Lisäksi säveltäjä Carlson kuoli 1953. Nyt, noin kahdeksan vuosikymmenen jälkeen edellisestä esittämisestä, upea teos ansaitsee tulla kuulluksi. Samalla on syytä antaa muutamia ajatuksia jääkäreille ja muutenkin Suomen itsenäisyyden alkuvaiheille. Itsenäisyyttä ei tule ottaa itsestäänselvyytenä.

Lähteinä mm.

• Stig Roudasmaa: Helsingin Suojeluskuntapiirin historia
• Mikko Uolan: Suomi sitoutuu hajottamaan…
• Åke Backström: Unohtuneet sotakoulut
• R. Arimo: Saksalaisten sotilaallinen toiminta Suomessa 1918
• Mikkola, Tervasmäki ja Salokangas: Suomen puolustuvoimat (taustakuva)

Seuraava sivu

Sivu tiedostojen lataukselle