Bertil Gribenbergin runo
Gribenbergin kirja Under fanan julkaistiin vuonna 1918. Kirjassa olevan runon Den drömda armén sanat menevät näin:
Dämpat i snön hör jag trampet av ändlösa rader,
långsamt växa de fram ur dunklet, de tysta brigader
sida vid sida i tigande, böljande led,
trotsiga, trasiga, följande fädernas sed.
Natten är kall och furorna mumla och susa,
natten är mörk, och dock bliva tankarna ljusa,
ljusa och höga, då äntligt i mörker och storm
ungdomsdrömmarnas hemliga längtan tar liv och form.
Finlands armé drar förbi i den susande natten,
fram över snöhöljda vägar och döda, isbundna vatten.
Finlands armé, en gråklädd, hotande här,
Finland i vapen, träldomens folk i gevär.
Dova i natten ljuda de taktfasta stegen,
hästar och män tåga bort längs den skymmande vägen,
bort mot ett högt, ett hägrande, härligt mål,
bort mot en framtid som hoppet skapar med stål.
Finlands armé, den länge i hemlighet drömda,
drömmen, den länge i längtande tystnad gömda,
längtande hjärtans innersta, hemliga skatt,
stiger ur skuggorna fram en susande vinternatt.
Finlands här drar förbi och stegen ljuda så fasta.
Skuggor på vägen de dunkla gestalterna kasta.
Född ibland skuggor går hären mot morgon, mot dag,
fram för att slå sina första, lysande slag.
Härliga dröm, så länge förtryckt och förtrampad,
modiga här, på en natt ur drivorna stampad,
hell dig, framtid i natten och drivorna född,
vita fana av väpnade armar stödd!
Tekoälyn tekemä suomennus:
Vaimeana lumessa kuulen loputtomien rivien askelet,
hitaasti ne nousevat esiin hämärästä, nuo hiljaiset prikaatit,
vieri vieressä, äänettömästi, aaltoilevissa jonoissa,
uhmakkaat, repaleiset, seuraten isiensä perinnettä.
Yö on kylmä, ja männyt mutisevat ja humisevat,
yö on pimeä, ja silti ajatukset kirkastuvat,
kirkastuvat ja kohoavat, kun vihdoin pimeydessä ja myrskyssä
nuoruuden unelmien salainen kaipuu saa elämän ja muodon.
Suomen armeija kulkee ohi humisevassa yössä,
eteenpäin lumen peittämillä teillä ja jäätyneiden, kuolleiden vesien yli.
Suomen armeija, harmaapukuinen, uhkaava joukko,
Suomi aseissa, orjuuden kansa ase kädessä.
Yössä kajahtavat tasaiset askeleet matalina,
hevoset ja miehet marssivat kohti hämärtyvää tietä,
eteenpäin kohti korkeaa, houkuttelevaa, ihanaa päämäärää,
kohti tulevaisuutta, jonka toivo luo teräksellä.
Suomen armeija, kauan salassa uneksittu,
uni, joka kauan kaipauksen hiljaisuudessa kätkettiin,
kaipaavien sydänten sisin, salainen aarre,
nousee varjoista esiin eräänä humisevana talviyönä.
Suomen joukot marssivat ohi, ja askelet kaikuvat niin varmoina.
Varjot tiellä luovat hämäriä hahmoja.
Varjoissa syntynyt armeija kulkee kohti aamua, kohti päivää,
valmiina iskemään ensimmäiset, loistavat iskunsa.
Ihana uni, niin kauan poljettu ja tallottu,
urhea armeija, joka yhdessä yössä kinoksista syntyi,
terve sinulle, tulevaisuus, joka yössä ja kinoksissa syntyy,
valkoinen lippu aseistettujen käsien kannattamana!
Skannaukset kirjasta Under Fanan:
Kommentit
Lähetä kommentti